September 2016
An exhibition text about Scene exhibited with Saana Wang in Photographic Centre Peri, Turku
Mennyt onkin tässä
Ei valokuva eikä video näkyvää esitä.
Erica Nyholmin ja Saana Wangin käsissä kuvaustekniset välineet ovat kuin röntgenlaitteen tai kirliankameran kaltaisia kojeita, joilla syntyvät kuvat esittävät mitä paikkojen, ihmisten ja tilanteiden normaalin ilmiasun takana näkyy. Kuvat liikkuvat toden ja lavastetun, maailmasta löydetyn ja keinotekoisen välimaastoissa.
Kuvat näyttävät asioita menneisyydestä, kaukaa. Toinen puoli näkyvistä asioista syntyy näkemiemme kuvien historiasta, yhteisestä katsomisen perinnöstä ja sen herättämistä mielteistä. Kuvien taustoina vilahtelevat vanhat maalaukset, vuosisadan alun perhevalokuvat, 1960-luvun tieteiselokuvat, antropologiset filminpätkät, uuden aallon elokuvat, varhaiset avantgardefilmit, kamariteatterin kohtaukset.
Toinen puoli kuvien esittämistä asioista nousee kuvien huolella rakennetusta hiljaisuudesta, joka antaa tunteelle kasvutilan. Kun sinänsä selkeän näköinen kuva ei esitäkään yhtä selkeäksi dokumentoituvaa tietoa tai väitettä maailmasta, niin tämä epämääräiseksi jäävä työntää katsojan hämmennykseen siitä, minkälaisiin tilanteisiin nyt katsotaan. Joudumme hakeutumaan myös katsomisemme henkilökohtaiseen historiaan. Tuntuu kuin näkisi asioita jostakin kaukaa kuin ensimmäistä kertaa, tavallista tiiviimmin, oleellisemmin.
Nostalgia. Ikään kuin vasta tässä tajuaisi menneestä jotakin.
September 2016
Exhibition review of Näyttämö, 9.9. – 2.10.2016, Photographic Centre Peri, Turku September 2016
Erica Nyholmin teosten huolella rakennettu historiallinen tunnelma sekä nykypäivä limittyvät ja luovat merkitystiheytymiä, eräänlaisia taiteilijan omaan henkilöhistoriaan pohjaavia mise-en-scène -tutkielmia. Espanjalaisen Pilar Citoler -säätiön valokuvapalkinnolla huomioidun Menetys-teoksen lähtökohtana on Edgar Degasin vuonna 1867 valmistunut teos La famille Bellelli, mutta myös taiteilijan henkilökohtainen lapsuudenmuisto äitinsä menettäneestä perheestä. Esikuvansa tapaan myös Nyholm käyttää pienen tytön katsetta luomaan vahvaa emotionaalista sidettä kuvan ja sen katsojan välille.
Nyholmin filmille kuvaamissa otoksissa tarkoitteita haetaan myös ilmimerkitysten takaa. Kuvat visualisoivat yhtä lailla mentaalisia prosesseja kuin havainnon kautta muodostuvia johtopäätöksiäkin. Muisto maljasta -teos käsittelee lapsuudenkokemusta asettamalla pikkutyttö pöydän ääreen rikkoutuneen maljakon viereen. Aika laskostuu särkyneen esineen, tapahtuman muiston ja sen nykyhetkessä tapahtuvan rekonstruktion tila-avaruuteen. Teoksesta tulee aikatasojen kohtauspaikka ̶ tai näyttämö.
Näyttelyn hienoimmaksi otokseksi nousee pelkistetty, sinisillä sävyillä operoiva Muisto ajan kulumisesta. Teoksessa tyttö nojaa päätään preussinsiniseen tyynyyn. Katse suuntautuu sisäänpäin, tapahtunut jää mysteeriksi.
Saana Wang herätti muutama vuosi sitten ihastusta puhuttelevalla Hujialou-sarjallaan. Siinä Wang kuvasi nykykiinalaisia arkimiljöissään kasvot Pekingin oopperan maskeja mukailevalla tavalla maalattuina. Perin näyttelyssä taiteilija asettaa lattialle rykelmän käytöstä poistettuja tanskalaisia vesiputkia, joiden pohjalla olevien monitorien välittämä historiallinen kuvasto asettuu vuoropuheluun näyttelyn pienoisnovellimaisten oheistekstien kanssa.
Näyttämössä on tarjolla hienon visuaalisuuden lisäksi laaja merkitysulottuvuuksien spektri. Katsojalle annetaan aktiivinen rooli merkitysten tuottajana, ei ainoastaan niiden kuluttajana.